Kuollut perhonen - [Borearctia menetriesii]

[teluiden]

Vasta huomenna 23.7. alkaa mätäkuu. Onnittelut vain Fic:lle!

Pekka

[karkju-21]

Varsinainen kummajainen tämä idänsiilikäs.Suomesta on nyt 2000-luvulta 2 löytöä,jotka ovat molemmat kuolleena löytyneitä naaraita.Riitta Hilkkonen löysi kuolleen naaraan Lieksassa v.2002 maantien penkalta ja häneltä yksilö kulkeutui Hilja Muikulle,joka toimitti sen Lieksan perhosaktiiveille.Perhonen löytyi kesä-heinäkuun vaihteessa.Hyvin lyhyt lentoaika?

[janne]

Joo voi olla että elävän menetriesiin havaitseminen on jotenkin periaatteellisesti mahdotonta, paitsi piikatytöille tai mopon selästä.

[veera01]

Aivan mahtava havainto.

[karkju-21]

Lentävien koiraiden havaitseminen ja pyydystäminen vaikeakulkuisten korpien valon ja varjon maisemassa lienee lähes mahdotonta.

[Pinkki]

Juhlakirjassa "Perhosten Lumo" on tästäkin asiasta mielenkiintoista luettavaa. Lajin salat eivät vain tunnu aukeavan. Joka tapauksessa, jos ette ole kirjaan tutustuneet, kannattaa ostaa tai lainata heti. On siinä sen verran ansiokas kirja että ...
----------------
Terv. Pinkki

[evi]

Edellinen hyyyviiin epävarma havainto Kuhmosta 1938.

http://kimmos.freeshell.org/lnel/a/bormenet.htm

Siten perhosen sykli Kuhmossa on 71 vuotta ja seuraava havainto saadaan Kuhmosta siten vuonna 2080

Esko

[xxxx]

Pinkki puhuu asiaa.Perhosrallia ei ehkä ole syytä järjestää menetriesiin löytöpaikan lähettyvillä.SPS voisi tehdä kirjallisen ohjeen lajin osalta ja lähettää tutkimusryhmän alueelle menetriesiin esiintymän selvittämiseksi.

Tämän täytyy kyllä kysyä, että miksi?

Meillähän ei ole mitään käsitystä lajin harvinaisuudesta tai uhanalaisuudesta Suomessa. Sen sijaan globaalissa mittakaavassa on helppo todeta, että laji ei ole ainakaan kovin harvinainen tai uhanalainen: levinnyt Suomen itärajalta Tyynelle valtamerelle eikä minkäänlaista taantumista ole havaittavissa. Se, miksi havaintojen määrä on suhteellisen pieni, johtuu yksinomaa osaamisen puuteesta eli siitä, että emme osaa etsiä lajia oikealla tavalla. Se, mitä oikeasti tiedämme, on hyvin vähän: Valolle lajia ei ole saatu Venäjälläkään (pimeistä öistä huolimatta) eli yöllä se tuskin lentään. Yleensä lajia on tavattu yksitellen, mutta joku venäläinen on ottanut samalla retkellä käsittääkseni jotain 10 yksilöä ja nämä yksilöt on pyydystetty käsittääkseni aamulla. Löytöpaikkoja Venäjällä on aika paljon, osa Suomea etelämpänä vuoristoissa, pohjoisin käsittääkseni Pohjois-Uralilta ihan tundralta Inarin korkeudelta. Lajin elinympäristöstä on paha mitään jyrkkää kuvaa muodostaa, sillä osa paikoista on ollut vanhan metsän (ei välttämättä kovin harvinainen asia Siperiassa) ympäröimiä pieniä tienreunaniittyjä, osa järvien tai jokien varsien niittyjä sekä havumetsäalueilla että täysin havupuuttomilla alueilla (koivikkoa, tundraa). Tämä kaikki siis perustuu monista lähteistä saatuu pirstaleiseen tietoon, jonka oikeellisuutta en ole mitenkään pystynyt tarkistamaan. Silti uskon, ettei kaikki minulle kerrottu ihan peetäkään ole.

Meillä on Suomestakin joku havainto 30-40-luvulta ja kaksi havaintoa 2000-luvulta. Nuo havainnot ovat suhteellisen laajalta alueelta keskisestä Suomesta ja painottuvat itään. Jos otetaan pelkästään nuo viimeiset havikset, joista toinen on Lieksasta ja toinen Kuhmosta, niin niidenkin väliin mahtuu melkoisesti lääniä. Ja koko tuota aluetta yhdistää se, että perhoshavainnointia alueella on tehty marginaalisen vähän verrattuna melkein mihin tahansa muuhun Suomen kolkkaan.

Huomioiden tuo vähäinen perhoshavainnointi potentiaalisimmalla alueella voi melkein sanoa, että nuo 2 viime vuosikymmenen havaintoa on todella paljon, jos laji on oikeasti harvinainen. Otetaan vertailuun Rhyparia purpurata, joka esiintyy koko eteläisellä rannikolla ja on erityisesti Helsingin länsipuolella kohtalaisen yleinen laji nykyisin. Mutta jos poistamme kaikki valo- ja toukkahavainnot lajista (näitähän menetriesiin kohdalla ei ole), niin eipä se Rhyparia enää niin yleiseltä näytäkään. Toki havaintoja edelleen on, mutta puhutaan varmaan vain muutamista kymmenistä havainnoista (itselläni 1 naaras Hangossa yhdessä Markus Rantalan kanssa ja muita en viime vuosilta tiedä). Mutta kun verrataan havainnointimääriä, niin tuo 2 tuntuu suhteessa kyllä isommalta kuin mitä tuollaisia Rhyparia-havaintoja on (maallikotkin kiinnittänevät lajiin ihan yhtä paljon huomiota kuin mitä menetriesiin).

Itse olen kyllä sitä mieltä, että lajin etsimistä ei ole syytä millään tavalla rajoittaa ainakaan tässä vaiheessa. Vain todellinen hölmö kuvittelee, että sitä voi löytää vain Kuhmosta tai Lieksasta tunnettujen löytöpaikkojen läheisyydestä (no, Kuhmon löytöpaikan tietää vain "Fic" (+ mahdollisesti jotkut muut, joille hän on paikan kertonut) ja hyvä niin!). Kyllä tässä vaiheessa kaikki lisätieto lajin elintavoista ja hyvistä löytökeinoista on enemmän kuin tarpeen myös lajin suojelutarpeen arvioimisen ja mahdollisen myöhemmän suojelunkin kannalta (jos laji todella osoittautuu suojelua tarvitsevaksi). Ainakin minä kannustan kaikkia lajin etsintään niin Kuhmoon kuin Lieksaankin sekä näiden välimaastoon. Potentiaalista lääniä riittää, joten tuskinpa mitään massivista kerääjäparveilua on odotettavissa varsinkin, kun ei ole ihan yksiselitteistä, mitä siellä maastossa edes pitäisi tehdä: Seisonko paikallani ympärivuorokautisesti viikon ja odotan, että menetriesii lentää kohdalle, vai kierränkö erilaisia paikkoja sen viikon ympärivuorokautisesti vai etsisinkö lajia sittenkin toukkana vai mitä oikein tekisin? Kyllä homma edelleen on hakuammuntaa, että valitettavan harva taitaa tosissaan yrittää.

Mutta jos joku nyt sattuu joskus sen "Afrikan tähden" löytämään (ja "pilaamaan" hienon "salapoliisipelin", jossa pieniä vihjeitä tippuu harvakseltaan), niin toivon, että ainakaan paikkaa ei kerrottaisi eteenpäin lajin havainnointiaikaan ettei mitään järjetöntä massaryntäystä ja -hysteriaa tulisi. Sitten talvella voidaan rauhassa järkevästi miettiä ja suunnitella, mitä asiasta kerrotaan ja tarvitaanko jotain rajoituksia vai ei.

Ja ihan loppuun pieni toivomus vielä "Ficille": kuvailisitko vielä vähän tarkemmin yksilön löytöympäristöä ja sen kasvillisuutta? Oliko suo rehevä vai karu (räme, korpi, letto..)? Oliko lähistöllä puroja? Oliko metsä kuusi- vai mäntyvaltaista? Oliko jotain muuta erityispiirrettä?

Jari

[JKT]

Jarin vertailusta unohtui mielestäni yksi pikku kohta: Montako KUOLLUTTA R. purpurataa on löytynyt? Noin kaiken kaikkiaan elävien löytäminen on kyllä paljon helpompaa - ja sehän ei täällä jostain syystä tunnu oikein tuon lajin kohdalla onnistuvan.

[Tannerh]

Montako KUOLLUTTA R. purpurataa on löytynyt?

Vähän Off-topic, mutta löysin juhannuksen jälkeen R. purpurata:n takasiiven mökin seinältä hämähäkin seitistä. Paikkakunta V: Tenhola (Raasepori)

[eero k.]

Jarin vertailusta unohtui mielestäni yksi pikku kohta: Montako KUOLLUTTA R. purpurataa on löytynyt?

Ainakin yksi. Se löytyi 51:sen varrelta vähän matkaa Degerbystä Hangon suuntaan. Pysähdyttiin katsomaan vanhaa venäläisen hautuumaata - ja siinä se oli risteysalueen pientareella - ainoa koskaan näkemäni purpurata. Jotenkin siilikkäiden kohdalla osakseni tuntuu aina osuvan ne raadot... Siinä mielessä kandeis ehkä pyytää sukulaisten mökkiä Lieksan lähellä lainaan pariksi viikkoa juhannuksen jälkeen ja sitten havainnoida teiden pientareita.

Joo, jonkun otuksen tarkoituksellinen etsiminen kokoelmaan tms. ei oikein kolahda meikään, mutta "tieteen eteen" senkin saattaisi tehdä. Ja mistäpä tuota lajia oikeastaan kannattaisi lähteä hakemaan kuin juuri sieltä, missä siitä on tehty havaintoja! Siinä JP on oikeassa. Tuskin Affenanmaalta tai Uudenmaan rannikkoalueelta on paljonkaan toiveita menetriesiin löytämisestä.

[Fic]

Ja ihan loppuun pieni toivomus vielä "Ficille": kuvailisitko vielä vähän tarkemmin yksilön löytöympäristöä ja sen kasvillisuutta? Oliko suo rehevä vai karu (räme, korpi, letto..)? Oliko lähistöllä puroja? Oliko metsä kuusi- vai mäntyvaltaista? Oliko jotain muuta erityispiirrettä?

Jari

Itse löytöpaikka oli mesotrofista nevarämettä, siis harvakseltaan puuta kasvavaa suota. Alueen avoimemmat suot ja rämeet ovat enimmäkseen karuja, joskin juuri löytöpaikan lähellä on keskiravinteista suota. Metsissä vallitsevana on VMT-kankaat, jotka ovat mänty-kuusisekapuustoa. Tämän lisäksi lähellä on myös pienialaisia puhtaita kuusikoita. Lähin varsinainen puro on noin puolen kilometrin päässä, mutta aivan löytöpaikan vieressä on pieni lähdenoro.

Lentoaikaa laskeskeville tiedoksi tarkka löytöpäivä, joka oli 6.7.

[Pinkki]

Jaa, mitähän tuohon nyt sanoisi. Että pitäisi lähteä kunnon jahtiin? Ja vielä jos laji on Venäjänmaalla suht'koht yleinen, plaaniahan piisaa, mutta kun ei vaan osata etsiä?

Minua itseäni on kyllä aina piinannut nuo vähäiset maininnat kirjallisuudessa. Että elää vanhoissa ikimetsissä, alle 100 vuotta vanha räpeikkö ei tule kysymykseenkään ellei metsäpaloa ole ollut 50 vuoteen. Mutta mitä nämä lajit oikein vaativat? Jos elää tietyssä ympäristössä, miksi vaatia 50 kilometrin matka lähimpään ihmiseen? Miksi syödä vain vähintäin 50 vuotta kypsynyttä apetta? Juhlakirjassa puhuttiin jotakin korkealla puussa roikkumisesta ja vähäisestä lennosta. Mihin nämä perustuvat? Ok, tiedetään että vaikka onkin siivet luotu, niin silti moni ei niillä siivillä viihdy.

Mikä voisi olla se todellinen syy siihen, että jotakin yksittäistä lajia havaitaan ponnistuksiin nähden niin vähäinen määrä, ettei se voisi olla missään todellisessa suhteessa lajin luonnossa eläviin yksilöihin. Menetrisiikin on aikamoinen jötkäle, ei se kyllä jää huomaamatta tukkijätkiltäkään. Heikinheimon kiistanalaisessa havainnossa minua on mietityttänyt se, että vasiten halutaan ilmoittaa piikatytön nähneen edellisenä päivänä jättikokoinen caja-naaras.

Uskomuksiin "hyvin tutkitusta etelä-Hämeestä saatiin viimeinen yksilö v. 1960" minä en usko alkuunkaan. Virolahti voi olla hyvin tutkittu, mutta suuressa osassa maata valorysät ovat töpselin päässä, so. kaukana paikoista joilla maassamme ei juuri kukaan harrasta mitään tarkkailua. Valtaosa havainnoista kertyy juuri valorysistä. Mutta aiheetta enempään, hyvä esiintulo

[karkju-21]

Toisaalta SPS,perhostutkijat ja -harrastajat saisivat myönteistä huomiota "kansainvälisen suurharvinaisuuden" etsimisestä vaikkapa parin päivän aikana Kuhmossa ensi kesänä tiedotusvälineiden edustajat mukaan kutsuttuina.

[lraappan]

Muistanko oikein, että nuo 30-40 -lukujen löydöt olivat rintamalta tehtyjä? Tämäkin puhuisi sen puolesta, että perhonen vain sattuu tykkäämään seuduista, joihin suurin osa nykyihmisistä on kyvyttömiä/haluttomia rämpimään. Kannattaisi ehkä lähettää kuvia idänsiilikkäästä esim. Itä-Suomen rajavartijoille, jotka liikkuvat paljon korvissa

Leena